T?n? p?iv?n? kuulee liikaa tarinoita v?syneist? vanhemmista, jotka eiv?t vain en?? jaksaneet. T?m? kirja kertoo yhden ?idin tarinan. Haluan kertoa tarinani siksi, ett? olen esimerkki miten aivan tavallinen ?iti voi pahimmillaan luisua kuilun reunalle harmittomaksi ajatellun uniongelman vuoksi. Min? selviydyin, mutta rimaa hipoen. Tunnistan pahoinvoivien vanhempien tuskan. Toivon, ett? tarinastani voisi olla apua jollekin v?syneelle vanhemmalle. Ajattelen, ett? yksikin uupunut isi tai ?iti on liikaa.??Kirjassa kerrotaan vanhemmuuden sudenkuopista, joihin ainakin yksi ?iti astui, kaksikin kertaa. Yhdess? osassa k?sitell??n unettomuutta ja siit? selviytymist?. Vinkeist? ruuhkavuosien ensimetreille kerron omien kokemuksieni kautta.??Vanhempien v?symyksest? on ryhdytt?v? puhumaan entist? avoimemmin. V?symyst? ei saa p??st?? liian pitk?lle, jotta perheeseen ei synny t?m?n kautta muita ongelmia. Kynnyst? avun pyyt?miseen tulee laskea ja perheiden tulee saada apua entist? varhaisemmassa vaiheessa.